Minun matkaltani - sinua varten
 
Hiljaisuuden, läsnäolon ja kuuntelun äärellä syntyy se, mitä ei voi opetella kirjoista

​​Minun tarinani – ja miten Turvan tila syntyi

​

Olen aina ollut herkkä. Herkkä havaitsemaan tunnelmia, varomaan toisten tunnetiloja, ennakoimaan, mukautumaan, tekemään kaikkeni, ettei kenellekään tulisi paha mieli.

Pitkään ajattelin, että se on minun vahvuuteni. Ja sitä se onkin – mutta vain, jos hermostoni on rauhassa. Kun elää vuosia jännittyneenä, varuillaan, ylivireystilassa, herkkyys ei ole lahja vaan kuorma, joka tuntuu painona rintakehällä.

​

Minä väsyin. Sekä suorittamiseen että siihen, että yritin pysyä kasassa, vaikka sisälläni oli jatkuvasti pieni hälytystila. Ahdisti, mutta ei niin että olisi saanut pysähtyä. Väsytti, mutta silti piti jaksaa. Teki mieli itkeä, mutta en enää osannut. Keho oli viisas, mutta minä en ollut kuulolla.

​

Ja silti – kaiken tämän keskellä tunsin, että on oltava toinenkin tapa elää. Ei pelkkä "stressinhallinta" tai "itsehoito", vaan ihan oikeasti turvallinen, lempeä tapa olla kehossa ja elämässä.

 

Turvan tila – menetelmä, joka syntyi tarpeesta hengittää

 

Se ei ole pelkkä metodi. Se on lempeämpi tapa olla itsensä kanssa.

​

Aloin tutkia ja opiskella. Syvennyin hermoston toimintaan, sensomotorisuuteen, kehotietoisuuteen, palautumiseen, joogaan, äänen hoitavaan vaikutukseen. Mutta ennen kaikkea aloin koota yhteen kaikkea, mikä aidosti toimi – mitä oma kehoni ymmärsi ilman sanoja.

​

Mitä jäi jäljelle, kun kaikki turha riisuttiin pois?
Mikä todella loi minulle turvan tunteen – ei päässä, vaan kehossa?

​

Näistä oivalluksista syntyi Turvan tila – menetelmä, joka ei ole vain yksi tekniikka tai hoito muiden joukossa, vaan kokonainen tapa olla ihminen.

Menetelmä, jossa ei tarvitse tietää, mitä tarvitset – riittää että olet hetken, ja keho alkaa puhua.
Menetelmä, joka ei kiirehdi, vaan kuuntelee.
Menetelmä, jossa sinä et ole ongelma – vaan olet itse vastaus, kun vain hermosto saa tilan kertoa sen sinulle.

​

Turvan tila kokoaa yhteen kaiken sen, mitä olen vuosien aikana oppinut hermostosta, levosta, toipumisesta ja ihmisyydestä – ei vain teoriassa, vaan elämällä. Se rakentuu kehotietoisuudesta, sensomotorisesta ymmärryksestä, restoratiivisesta joogasta, äänestä, kosketuksesta ja tilasta, jossa mikään ei ole pakon sanelemaa.

​

​​

Turvan tila on myös elämänasenne

​

Tänä päivänä koen arjessani sellaista turvaa, josta en ennen osannut edes haaveilla. En siksi, että elämäni olisi nykyään täydellistä rauhaa, iloa ja onnea– vaan koska osaan kuunnella itseäni, säädellä hermostoni tiloja, antaa itselleni palautumisen tilaa.

​

Olen lakannut pelkäämästä pysähtymistä. Olen oppinut tunnistamaan, milloin kehoni kuiskaa ja milloin se huutaa. Ja ennen kaikkea:
olen rakentanut itselleni arjen, jossa minun ei enää tarvitse jatkuvasti olla varuillani.

​

Turvan tila ei ole pelkkiä hetkiä joogamatolla tai äänimaljojen äärellä,
vaan tapa kulkea elämässä niin, ettei koko ajan tarvitse pidättää hengitystä.

​

Olen itse kokenut, miltä tuntuu olla väsynyt, kivulias ja hukassa. Siksi tiedän, mistä puhun. Ja siksi teen tätä työtä suurella lempeydellä – jotta sinä voisit löytää oman tiesi takaisin kehoosi, lepoon ja turvaan.

​​