Minun hermostomatkani
7 oivallusta, jotka muuttivat tapaani huolehtia itsestäni
Olen vuosien varrella oppinut katsomaan omaa arkeani, kehoani ja hyvinvointiani uudella tavalla.
Nyt haluan jakaa nämä seitsemän oivallusta kanssasi, koska omaa kokemusta jakamalla voi ehkä auttaa toista huomaamaan jotakin uutta myös omassa elämässään. Sinun ei tarvitse tehdä samoja muutoksia kuin minä.
Ehkä kuitenkin löydät näistä ajatuksia, joita voit soveltaa juuri sinun arkeesi.

Olen vuosien varrella oppinut paljon siitä, miten arki, omat toimintatapani ja kehon kokemukset vaikuttavat hyvinvointiini. Osa oivalluksista on syntynyt vähitellen. Toiset ovat saaneet minut katsomaan tuttuja asioita aivan uudesta näkökulmasta.
Olen muuttanut suhdettani uutisiin, uneen, kofeiiniin, lepoon ja jopa siihen, miten hengitän. Nämä saattavat kuulostaa toisistaan irrallisilta asioilta, mutta minulle ne ovat vähitellen muodostaneet kokonaisuuden.
Olen alkanut ymmärtää paremmin, millaisessa arjessa kehoni elää ja miten voin itse vaikuttaa siihen, millaista tuo arki on.
1. Oman arkeni tarkastelu- Mistä kaikki alkoi?
Minulle tärkeäksi on muodostui se, että aloin tarkastella omaa arkeani ja sitä, miten itse voin. Mitkä asiat kuormittavat minua? Mihin huomioni kiinnittyy? Milloin annan itselleni mahdollisuuden levätä? Miten suhtaudun kehoni viesteihin?
Kaikki muutokset eivät tapahtuneet yhdellä kertaa. Matka on muodostunut pienistä havainnoista ja vähitellen tehdyistä päätöksistä. Yksi oivallus on johtanut seuraavaan, ja samalla ymmärrykseni omasta kehostani on syventynyt.
Olen oppinut, että omaa hyvinvointia voi alkaa tukea monesta kohdasta. Joskus ensimmäinen askel on yksinkertaisesti huomata, millaista oma arki tällä hetkellä on.


2. Lopetin uutisten seuraamisen- mitä kaikkea päästän mieleeni?
Noin kymmenen vuotta sitten lopetin uutisten seuraamisen televisiosta. Samoihin aikoihin jäivät pois myös dekkarit ja toiminta- ja jännityssarjat.
Huomasin, että erilaiset tapahtumat ja tarinat jäivät kehooni ja hermostooni. Vaikka olin jo lopettanut lukemisen tai katsonut sarjan jakson loppuun, mieleni saattoi palata tapahtumiin vielä pitkään sen jälkeen.
En halunnut enää täyttää vapaa-aikaani sisällöllä, joka jätti minut levottomaksi. Aloin kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä luen, katson ja kuuntelen sekä siihen, millainen olo minulle niistä jää.
Tämä ei tarkoita, etten välittäisi maailmasta tai siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Minulle kyse on ollut oman kuormituksen tunnistamisesta ja siitä, että voin itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon altistan itseäni asioille, jotka jäävät pyörimään mieleeni.
Tämä oli yksi ensimmäisistä konkreettisista muutoksista, joiden kautta aloin tarkastella arkeani uudella tavalla.
Me emme aina huomaa, miten paljon huomiomme on kiinni asioissa, joihin emme voi itse vaikuttaa.
Siksi minusta on tärkeää kysyä välillä: mitä tämä sisältö antaa minulle, ja millainen olo minulle jää sen jälkeen?
3. Unen priorisoiminen ja säännöllinen unirytmi
Uni on yksi niistä asioista, joista en halua enää tinkiä samalla tavalla kuin joskus aiemmin.
Minulla on melko säännöllinen unirytmi. Menen yleensä nukkumaan noin kymmeneltä ja pyrin saamaan suunnilleen kahdeksan tuntia unta. Pidän tästä rytmistä kiinni myös viikonloppuisin ja lomilla, koska olen huomannut säännöllisyyden sopivan minulle.
Tämä näkyy myös ihan tavallisissa iltavalinnoissa. Saatan katsoa elokuvaa ja huomata viimeisen mainoskatkon kohdalla, että nyt väsyttää. Silloin voin sammuttaa television ja mennä nukkumaan, vaikka elokuvan loppu jäisi näkemättä.
Uni on minulle tärkeämpi kuin se, miten elokuva päättyy.
Olen myös lukenut Matthew Walkerin Miksi nukumme -kirjaa uudelleen. Se on vahvistanut ymmärrystäni siitä, miten laajasti uni liittyy ihmisen toimintaan. Unen aikana tapahtuu paljon sellaista, mitä emme itse huomaa: aivot käsittelevät päivän tapahtumia, oppiminen ja muisti saavat tukea, tunteiden säätelyyn liittyvät prosessit jatkuvat ja myös elimistö huolehtii monista tärkeistä tehtävistään.
Unen merkitys ei siis rajoitu vain siihen, kuinka virkeältä seuraavana aamuna tuntuu.
Olen samalla oppinut, ettei nukkumisesta kannata tehdä uutta suorittamisen kohdetta. Kaikki yöt eivät ole samanlaisia, eikä yksittäinen huonosti nukuttu yö tarkoita, että kaikki olisi pilalla. Minulle olennaista on huolehtia unesta kokonaisuutena ja antaa sille elämässäni sille kuuluva paikka.

4. Luovuin kofeiinista- koska kehoni ei voinut siitä hyvin.
Minun kohdallani kofeiinista luopuminen liittyi ennen kaikkea siihen, miltä kehossani tuntui.
Koin sydämentykytystä ja rytmihäiriötuntemuksia, ja pulssini tuntui välillä korkealta. Kun jätin kofeiinin pois, nämä tuntemukset helpottivat ja pulssi rauhoittui. Tämä oli oma kokemukseni, ja se sai minut kiinnostumaan siitä, miten kofeiini vaikuttaa elimistöön.
Kofeiinia ei ole vain kahvissa. Sitä on myös esimerkiksi mustassa ja vihreässä teessä, energiajuomissa, kolajuomissa sekä joissakin ravintolisissä ja valmisteissa. Jos käyttää useita kofeiinia sisältäviä tuotteita päivän aikana, kokonaismäärä voi kertyä huomaamatta.
Kofeiini vaikuttaa aivojen vireystilaan muun muassa estämällä adenosiinin vaikutusta. Adenosiini osallistuu väsymyksen tunteen muodostumiseen, niin sanotun unipaineen syntyyn, joten kofeiini voi peittää väsymyksen tunnetta. Se ei kuitenkaan poista elimistön unentarvetta.
Kofeiinin vaikutukset vaihtelevat ihmisestä toiseen. Joku voi juoda kahvia ilman selviä haittoja, kun taas toinen huomaa herkästi levottomuutta, sydämentykytystä tai unen häiriintymistä. Siksi minusta on hyvä tunnistaa oma tilanne eikä olettaa, että sama ratkaisu sopii kaikille.
Minulle kofeiinista luopuminen oli yksi tapa vähentää kuormitusta ja huolehtia itsestäni. Samalla opin jälleen yhden asian: oman kehon reaktioita kannattaa kuunnella ja ottaa ne vakavasti.
Jos sydämentykytys tai rytmihäiriötuntemukset jatkuvat tai toistuvat, niiden syy on tärkeää selvittää terveydenhuollossa.

5. Yksi päivä viikossa ilman velvollisuuksia - Miksi tarvitsen aikaa, johon en ole kalenteroinut mitään valmiiksi?
Yksi tärkeä muutos omassa arjessani on ollut se, että pidän viikossa yhden päivän, jolloin minulla ei ole velvollisuuksia, aikatauluja tai tehtävälistaa.
Sinä päivänä saan tehdä sitä, mitä itse haluan. Voin puuhailla jotakin, josta nautin, tai olla tekemättä yhtään mitään. Minun ei tarvitse perustella päivää sillä, että olen tehnyt ensin tarpeeksi töitä tai ansainnut levon olemalla ahkera.
Tämä kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta monelle voi olla yllättävän vaikeaa jättää kalenteriin päivä, jota ei ole suunniteltu valmiiksi. Kun on tottunut huolehtimaan asioista ja kantamaan vastuuta, tyhjä kohta kalenterissa saattaa tuntua ensin oudolta. Mieleen voi nousta heti kaikenlaista, mitä pitäisi tehdä.
Minulle tämä päivä on tapa harjoitella toisenlaista suhdetta omaan aikaan. Kaikkea vapaata hetkeä ei tarvitse käyttää hyödyksi. Aina ei tarvitse saada aikaan jotakin näkyvää.
Tätä haluan vaalia omassa elämässäni: lepo ei saa olla asia, jolle jää aikaa vasta sitten, kun kaikki muu on tehty. Levätä voi myös etukäteen, tai vaikka ei olisikaan väsynyt.
Alta voit ladata vinkkini oman retriittipäivän järjestämiseen!
6. Hyväntahtoinen neuvo vaikutti hengitykseeni yli 20 vuotta
”Vedä vatsa sisään, niin näytät hoikemmalta.” Sain tämän hyväntahtoisen neuvon nuorena. Ja minähän tottelin. Vedettyäni vatsaa sisään teini-iästä asti jatkoin sitä vuosikausia, lähes huomaamattani.
En tullut ajatelleeksi, että sillä voisi olla vaikutusta hengitykseeni.
Vuonna 2021 osallistuin hengityskurssille ja aloin ymmärtää, mitä kehossani oli tapahtunut. Kun vatsaa pitää jatkuvasti sisään vedettynä, pallean liike voi rajoittua. Minun oli vaikea hengittää vapaasti, enkä ollut aiemmin ymmärtänyt, miten paljon olin itse vaikuttanut siihen.
Tämä oivallus osui kohtaan, jossa olin jo pitkään yrittänyt ymmärtää kehoni toimintaa. Olin elänyt kipujen kanssa lähes 20 vuotta. Pitkäaikainen kipu voi muuttaa hengitystä pinnallisemmaksi, ja kipuun liittyvät jännitykset sekä stressi voivat vaikuttaa siihen edelleen.
Minulla oli kireyttä kyljissä ja hartioissa sekä aurallista migreeniä. En pysty sanomaan, että jokin yksittäinen asia olisi aiheuttanut kaiken tämän. Aloin kuitenkin nähdä, miten eri asiat liittyivät kokemukseeni omasta kehostani. Kun hengitys, kipu, lihasjännitys ja stressi limittyvät toisiinsa, kokonaisuus voi olla paljon monimutkaisempi kuin yksittäinen oire antaa ymmärtää.
Siksi hengityksen tarkastelu oli minulle niin merkityksellistä. Se antoi mahdollisuuden huomata, mitä omassa kehossani tapahtuu ja mihin voin itse vaikuttaa. En voinut vain päättää kipujen tai stressin loppuvan, mutta pystyin opettelemaan antamaan hengitykselleni enemmän tilaa.
Ja samalla jouduin katsomaan uudella tavalla myös sitä nuorena saatua neuvoa. Se oli varmasti tarkoitettu hyväksi. Silti sen vaikutukset kulkivat mukanani yli 20 vuotta, vaikka en ollut koskaan tietoisesti päättänyt rajoittaa hengitystäni.
Minulle tärkeintä oli ymmärtää, miten monet tekijät voivat vaikuttaa toisiinsa ja mistä voin itse aloittaa. Hengityksen vapauttaminen oli yksi konkreettinen keino, jolla pystyin tukemaan omaa hyvinvointiani.
7. Mitä olen oppinut hermostomatkani aikana?
Kun katson kaikkia näitä muutoksia yhdessä, huomaan, että ne liittyvät jokainen siihen, miten olen alkanut tarkastella omaa arkeani ja kehoni kokemuksia.
Olen vähentänyt sellaista sisältöä, joka jätti minut levottomaksi. Olen opetellut pitämään unesta kiinni, jättänyt kofeiinin pois, varannut aikaa ilman velvollisuuksia ja alkanut ymmärtää hengitykseni merkitystä aivan uudella tavalla.
Mikään näistä muutoksista ei yksin selitä kaikkea hyvinvoinnissani. Ihmisen keho ja elämä ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin vaikuttavat monet asiat. Minulle olennaista on kuitenkin ollut oppia huomaamaan yhteyksiä ja löytämään pieniä kohtia, joihin voin itse vaikuttaa.
Olen myös ymmärtänyt, ettei pelkkä oivallus muuta toimintatapojamme. Voimme tietää, että tarvitsemme lepoa, ja silti jatkaa suorittamista. Voimme ymmärtää unen merkityksen ja silti valvoa, koska kesken jäänyt asia tuntuu tärkeämmältä. Siksi tarvitaan myös toistoa: uusia tekoja, kokemuksia ja pieniä muutoksia, jotka saavat vähitellen paikkansa arjessa.
Oman kehon kuunteleminen on minulle tarkoittanut sitä, että opettelen huomaamaan, mitä minussa tapahtuu ja mitä tarvitsen. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Kaikkea ei myöskään voi itse ratkaista. Mutta voin opetella suhtautumaan omaan hyvinvointiini vakavasti ja tekemään tilaa asioille, jotka tukevat sitä.
Ja kaikkea ei tarvitse opetella yksin. Toisen ihmisen kanssa voi olla helpompi pysähtyä oman tilanteen äärelle, tunnistaa tuttuja toimintatapoja ja löytää uusia näkökulmia.
Oma hermostomatkani jatkuu edelleen. En ajattele, että olisin tullut valmiiksi tai että voisin poistaa elämästä kaiken kuormituksen. Olen kuitenkin oppinut asioita, jotka auttavat minua huolehtimaan itsestäni eri tavalla kuin ennen.
Näitä kokemuksia ja niistä syntyneitä oivalluksia haluan jakaa myös työssäni.

Haluatko tutkia omaa arkeasi ja hermostoasi syvemmin?
Turvan Tila – harjoituksia hermostolle on verkkovalmennus, jossa käsittelen arjen kuormitusta, kehon viestien tunnistamista ja käytännön keinoja oman hyvinvoinnin tukemiseen. Seuraava valmennus alkaa 25.1.2027, ja osallistujapaikkoja on rajallinen määrä.
Valmennuksessa pääset tutkimaan näitä teemoja oman elämäsi kautta. Mukana on myös henkilökohtainen tapaaminen kanssani joko verkossa tai kasvokkain Ivalossa. Minulle on tärkeää, että työskentelyssä on tilaa juuri sinun tilanteellesi ja kysymyksillesi.
Jos kaipaat yksilöllisempää työskentelyä, voit tutustua myös One to One -valmennukseen. Siinä keskitymme henkilökohtaisesti sinun tilanteeseesi useampana tapaamiskertana valmennuksen kuluessa ja siihen, millaiset keinot voisivat tukea hyvinvointiasi arjessa. Tapaamme joko verkossa tai Ivalossa.
Tutustu Turvan Tila -verkkovalmennukseen
Tutustu One to One -valmennukseen
Oman hyvinvoinnin tukeminen voi alkaa pienestä havainnosta. Siitä, että pysähdyt hetkeksi kysymään itseltäsi: Miten voin nyt, ja mitä tarvitsisin juuri tässä hetkessä?
Joskus vastaus voi olla lepoa. Joskus muutos omassa arjessa. Joskus tarve saada tukea ja tarkastella asioita yhdessä toisen ihmisen kanssa.
Tärkeintä on, että alat huomata oman tilanteesi ja annat sille tilaa.
Lempeydellä,
Janna

