Miksi keho käy ylikierroksilla eikä rauhoitu? – Näin ylivireä hermosto ja dopamiinikierre vaikuttavat oloosi

Ylivireä hermosto ei rauhoitu, vaikka olisit levossa – miksi?

Oletko koskaan huomannut, että vaikka päivä olisi ollut rauhallinen ja ulkoisesti kaikki hyvin, kehosi tuntuu silti levottomalta? Ajatukset poukkoilevat, hengitys on pinnallinen ja olo on kuin jännittäisit jotain – vaikka et tiedä mitä.

Tämä ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vialla.

Se on merkki hermoston ylivireystilasta. Ja se on nykymaailmassa hyvin, hyvin tavallista.

Hermosto ei lue kelloa – se lukee ympäristöä ja toimintaa

Hermostomme ei elä kellon mukaan, eikä se ymmärrä kalenterin sanomaa siitä, että nyt olisi lepohetki. Se toimii aistimusten, virikkeiden, kemikaalien ja kokemusten mukaan. Hermosto ei ymmärrä levätä, jos virikkeitä tulee koko ajan joka suunnasta.

Jos ympäristössä tai tekemisessä on paljon ärsykkeitä, hermosto siirtyy valppaustilaan – ylivireyteen-

vaikka olisit yksin kotona.

Tähän vaikuttavat suuresti esimerkiksi

• Kofeiini

• Nikotiini tai nikotiinikorvaustuotteet

• Alkoholi ja makeat herkut

• Some ja jatkuva ruutuaika

• Multitaskaaminen ja keskeytykset

• Sisäinen tarve olla tehokas ja tuottava

Aineet, jotka näennäisesti rauhoittavat – mutta oikeasti ylläpitävät ylivireyttä

Kahvi: stimuloi keskushermostoa ja käynnistää sympaattisen (taistele–pakene) hermoston aktivoitumisen. Väliaikainen piristyminen voi tuntua hyvältä, mutta se pitää kehon kierroksilla pitkään.

Nikotiini: antaa keholle sekä rentoutumisen että valpastumisen signaaleja. Tämä ristiriita kuormittaa hermostoa ja tekee rentoutumisesta vaikeampaa ilman nikotiinia.

Alkoholi: saattaa rauhoittaa hetkellisesti, mutta häiritsee kehon palautumista, unta ja hermoston vagushermoa, joka vastaa rauhoittumisesta.

Mutta entä dopamiini? Miksi haemme koko ajan uutta virikettä?

Moni yllä mainittu asia liittyy suoraan dopamiiniin – hermoston välittäjäaineeseen, joka antaa meille motivaatiota, uteliaisuutta ja mielihyvää.

Dopamiini ei ole pelkästään “hyvän olon kemikaali”. Se on järjestelmä, joka kannustaa meitä etsimään mielihyvää, eteenpäin vieviä asioita ja uutta. Se on tärkeä, koska sen ansiosta haemme ruokaa, opimme ja liikumme kohti tavoitteita.

Mutta nykymaailmassa dopamiinijärjestelmä joutuu ylikuormitukseen.

Jatkuva some, herkut, kofeiini ja aikataulutetut suoritukset voivat aiheuttaa sen, että mielihyvää ei enää tunnu ilman piikkiä.

Tällöin hermosto ei lepää, koska se odottaa koko ajan vain seuraavaa dopamiinibuustia.

Hermosto oppii – hyvässä ja pahassa

Hermostomme on muovautuva. Se oppii toistosta.

Jos keho saa viestin joka päivä, että rauhoittuminen ei ole turvallista (koska olet aina liikkeessä, ruudulla tai virikkeen äärellä), se tottuu olemaan valppaana.

Toisaalta: jos opetat kehollesi, että hiljaisuus, hengitys ja pysähtyminen ovat turvallisia – se alkaa reagoida toisin.

Mutta tämä muutos vaatii lempeyttä, ei itsekuria tai lisää, uuden asian suorittamista.

Miten dopamiinin saa virtaamaan myös ilman ärsykkeitä?

Dopamiinista puhuttaessa ollaan aiemmin tekstissä keskitytty nopeaan dopamiiniin. Yhtä hyvä (mutta meille nykyään hermostollisesti vaikeampi) dopamiinin lähde on niin sanottu hidas dopamiini.

Alla muutamia tapoja, joilla keho voi oppia kokemaan mielihyvää hitaammin

• Luontoyhteys: Aistit vahvistuvat, dopamiinivaste rauhoittuu, mutta ei katoa.

• Yhteys itseen ja muihin: Aidot kohtaamiset, kosketus ja katsekontakti tuottavat kestävää mielihyvää.

• Tietoinen hengitys tai liike: Jooga, sensomotorinen liike tai kehoon palaaminen voi tuoda dopamiinipiikin ilman ylikuormitusta.

• Lepo, joka ei ole palkinto kovasta työstä, vaan arjen perusta.

Mistä tiedän, että kehoni käy ylikierroksilla?

Koska liian pitkään jatkunut ylivireys ei tunnu pelkästään levottomuutena. Se on ennen kaikkea myös kehollinen kokemus. Pulssi voi olla levossakin korkea ja sydän muljahdella rinnassa ikävästi.

Se voi näkyä arjessa myös esimerkiksi

• univaikeuksina

• keskittymisongelmina

• ärtyneisyytenä

• itsensä hukkaamisena

• väsymyksenä, joka ei poistu levolla

Jos tunnet näitä, vika ei ole sinussa – vaan hermostossasi, joka kaipaa jotain muuta kuin virikkeitä.

Mikä pitää hermostoasi arjessa ylivirittyneenä?

Entä mikä palauttaa?

Jos tuntuu ettö palautuminen ei onnistu, niin tarkista, moneenko kohtaa alla olevasta listasta vastaat kyllä

• kahvi klo 14 jälkeen

• jatkuva sometus

• tekeminen ilman taukoja

• ajatus "olen hyvä, kun saan aikaan"

• ylikiltteys ja jatkuva varuillaan olo

Ja jos toivoisit saavasi lisää lempeyttä ja palautumista arkeetn kokeile esimerkiksi seuraavia tapoja:

• oleminen ilman suorittamista

• hengitys, joka palauttaa läsnöolevaksi oman kehoosi

• lempeä, virtaava kehon liike (venyttely, hidas liike kuten qigong, tai chi, lempeä tanssi)

• kosketus: oma tai toisen halaus, käden paino keholla, lemmikin silittäminen

• läsnäoleva katse ja yhteys - ilman puhelinta, somea, televisiota

Entä jos en osaa enää rentoutua?

Vinkit hermoston rauhoittamiseen – lempeästi ja turvallisesti

Moni meistä ei enää osaa. Ja se on täysin ymmärrettävää ja inhimillistä.

Jos hermosto on ollut ylivireä pitkään, pysähtyminen voi tuntua sinusta vieraalta - tai hermoston tasolla jopa uhkaavalta. Koska lepo ja pysähtyminen on muuta kuin mihin keho ja hermosto ovat tottuneet. ja hermostolle uusi on aina uha- vaikkakin itse asia teksis sinulle hyvää.

Mutta juuri silloin on tärkeää, että et pakota itseäsi lepäämään, vaan alat lempeästi tutkia: "Mikä minusta tuntuisi turvalliselta juuri nyt?"

Se voi olla esimerkiksi:

• villasukat ja kuppi lämmintä teetä

• käsien ja sitä kautta koko kehon ravistelu

• silmien sulkeminen - ihan vain muutamaksi sekunniksi ja hengittäminen syvään

• lämmin halaus- halaa itseäsi tai tule halatuksi

• tieto siitä, että et ole asian kanssa yksin

Lopuksi – kokemuksesta, inhimillisyydestä ja uudesta suunnasta

Tiedän tämän kaiken, koska olen elänyt sen.

Tiedän, miltä tuntuu, kun keho on väsynyt mutta mieli ei pysähdy. Kun pitäisi levätä, mutta käsi hakeutuu puhelimelle, ja yhtäkkiä huomaan selaavani jotain, jota en edes oikeastaan halunnut nähdä.

Kun hermosto huutaa taukoa, mutta vanhat tavat vievät voiton.

Tiedän myös, että dopamiinikoukku ei ole merkki heikkoudesta. Se on vain hermoston tapa yrittää pysyä pinnalla. Se on yritys löytää hetkellinen hyvä olo, edes pieni tippa virtaa, kun maailma ympärillä tuntuu raskaalta.

Ja vaikka ymmärrän tämän kaiken – välillä minäkin lipsahdan. Palaan vanhaan kaavaan. Mutta enää en jää sinne. Nykyään huomaan sen nopeammin. Hengitän. Laskeudun läsnäolevaksi takaisin itseeni, kehooni.

Tuletko mukaan matkalle?

Tätä matkaa ei kuljeta vain kerran. Tätä saat ja voit harjoitella ihan koko elämäsi ajan. Koska onneksi hermostomme on joustava ja oppivainen.

Jos haluat tulla mukaan opettelemaan tätä turvan kieltä, lempeästi, vaihe kerrallaan – elokuussa alkaa uusi Turvan tila – harjoituksia hermostolle -verkkokurssi.

Kurssilla ei vaadita sinulta mitään. Et tarvitse erityistä paikkaa, aikaa tai suorituskykyä. Tarvitset vain uteliaisuutta ja pienen halun kohdata itsesi uudella tavalla.

Pääset syventämään omaa hermostoymmärrystäsi, tekemään konkreettisia harjoituksia ja rakentamaan turvaa kehoon – pala palalta, omassa tahdissa.

Jos kehosi huokaa jo pelkästä ajatuksesta – tule.

💛 Olet tervetullut.

Lempeydellä,

Janna